Maanantai alkoi sellaisella tohinalla, että unohdin käydä puntarilla vaikka sitä jännityksellä odotin edellisenä päivänä. Tiistaina kuitenkin muistin aamulla nousta vaa'alle ja kyllähän se taas astetta pienempää lukemaa näytti! Valehtelisin, jos väittäisin ettei tulos ollut hienoinen pettymys alkuun (pudotus edellisestä viikosta 0,7kg), mutta lopulta tulin järkiini. Pudotus on pudotus, ihan sama vaikka olisi vain 100 grammaa.
Ehkä tässä alkuvaiheessa odotukset on korkealla ja tuntuu että pudotusta pitäisi saada viikossa enemmän. Jotenkin malttamattomana odottaa, että ponnistelut alkaisivat todella vaikuttaa ja saisi näkyviä tuloksia. Pitäisi vain malttaa mieli ja kärsivällisenä jatkaa tätä tietä uskoen että sekin päivä vielä koittaa, kun housut tuntuvat oikeasti löysemmiltä ja peilistä katsovat takaisin hieman kapeammat kasvot. Tarkoitus on kuitenkin muuttaa elintapoja pysyvästi, eikä tehdä mitään muutaman viikon superdieettiä.
Lenkkeilyn aloittamisesta sain eräältä ammattilaiselta sellaista palautetta, että ei kannata aloittaa liian suurilla tavoitteilla. Eli että ei kannattaisin mennä lenkille joka päivä, kun siihen ei kuitenkaan pysty sitoutumaan ja sitten se jää kokonaan. Jäin tätä miettimään ja ymmärrän kyllä ajatuksen tuon takana. Toisaalta, haluaisin nimenomaan päästä siihen tilaan että lenkille tekee mieli lähteä ja liikunnasta saa nautintoa. Minusta se ei onnistu niin, että käyn lenkillä vain silloin tällöin. Eihän siinä mihinkään liikunnan makuun pääse?! Enkä nyt tosiaankaan ole mitenkään ehdoton tuossa lenkkeilyssä. Jos en joku päivä ennätä, ei se maailmaa kaada. Minä kuitenkin haluaisin soveltaa tuota ammattilaisen ohjetta niin, että ei kannata joka päivälle asettaa tavoitteeksi useamman kilometrin lenkkiä, vaan että pienikin kävelylenkki riittää. Pyrin siis jatkossakin harrastamaan liikuntaa päivittäin, jonain päivänä vähemmän ja jonain sitten enemmän!
Tähän vielä päivitetty käppyrä, tavoitelinjalla mennään 👏
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti