Ei enää niin sairaalloinen

Onpa tullut pitkä tauko blogiin kirjoittelemiselle! Aina välillä on käynyt mielessä kirjoitella kuulumisia, mutta kotielämän projektit ovat vieneet suurimman osan vapaa-ajasta, loppu on tainnut mennä laiskotellessa 😁

Paino on tippunut edelleen tasaisesti alaspäin ja tässä eräällä viikolla tipahdin "virallisesti" BMI-luokassa pois sairaalloisesta lihavuudesta(BMI+40). Ihan mahtava juttu! Painon pudottaminen on alkanut yhä enemmän tuntua elämäntapamuutokselta, eikä niinkään miltään ohimenevältä projektilta. Tätä toki tavoittelin jo alussa, mutta nyt se alkaa vihdoin myös tuntua siltä!

Ruokavalion suhteen olen jatkanut vähähiilihydraattista linjaa, koska se on tuntunut minulle sopivan! Aikaisemmilla kerroilla, kun olen painoa pudotellut, olen laskenut oikeastaan vain kaloreita. Tuntuu, että tämän VHH-ruokavalion aikana mielitekoja herkkujen suhteen ei ole ollut niin paljon ja energiaa riittää päiviin. Leipä on kyllä sellainen, mitä välillä kaipaa. Varsinkin ruisleipä! Perunaa, pastaa tai riisiä ei ole ollut erityisen ikävä. Ihan hirveää stressiä en ole kuitenkaan hiilarimääristä vetänyt, enkä tarkkaan niitä laskenut. Jättänyt kuitenkin suosiolla pois ruoka-aineet, joissa niitä on paljon. 

Rasvojen suhteen olisi varmaan vähän petraamista. Pidin ruokapäiväkirjaa ihan Finelin sivuilla, jotta näkisin suurin piirtein päivittäiset kalorimäärät ja mikä on rasvojen/hiilarien/proteiinin osuus. Pehmeän rasvan osuus saisi olla suurempi, nyt se tahtoo mennä niin että kovaa rasvaa tulee enemmän. Tästä tuli sitten idea kokeilla siemeniä, kun en niitä ole juurikaan käyttänyt aiemmin. Yritin tehdä siemennäkkäriä, mutta se yritys meni kyllä pipariksi.. en saanut yrittämälläni ohjeella näkkäriä pysymään kasassa ollenkaan. Söin sitten paahdettuja siemeniä noin vain ja nehän olikin tosi hyviä! Tuo hyvää makua salaattiin 👌

Muita hyväksi havaittuja kokeiluja ruokapuolella ovat olleet paahdetut punajuuret ja Tuorekset parsakaali- ja kukkakaalimurut! Näitä olen laittanut salaatin joukkoon tuomaan vähän vaihtelua ja uutta makua. Aika paljon on tullut käytettyä myös ihan valkokaalta salaatissa, saa enempi pureskeltavaa annokseen 😋

Suurin muutos on kuitenkin ollut iltaherkuttelujen poisjäänti. Ihan mielenkiinnosta laskin eräs päivä, että paljonko kaloreissa sellainen mun entinen "normaali" iltanapostelu olikaan ja järkytyin kyllä aika perinpohjaisesti. Oikeastaan olin tosi äimistynyt, että miten on mahdollista ettei mun lähtöpaino ollut vielä korkeampi. No, pitää olla onnellinen ettei ollut ja onhan sitä tässäkin työmaata pudottaa 😁

Laitetaas tähän vielä päivitetty painokäppyrä. Hienoa olla "vain" vaikeasti lihava! 😇

17. viikon punnitus

Kiskoin puntarin tänään piilosta esille ja sain vaakalukemaksi 126,6kg! Kokonaispudotus tähän mennessä siis 18,4 kg, eli vähän reilu 1/4 kokonaisurakasta taputeltu. 4,6 kiloa olisi matkaa vielä siihen, että siirryn BMI -luokassa sairaalloisesta ylipainosta merkittävään ylipainoon. Mukavaa, että se raja alkaa jo olla lähellä!

Jännä, että vaikka painoa on vielä tosi paljon, olo on silti huikean paljon parempi kuin aiemmin. En ole yhtään niin väsynyt ja tuntuu että on intoakin touhuilla kaikenlaista. Mielikin on totta kai piristinyt karisseiden kilojen myötä, vaikka muutosta nyt ei peilistä niin selvästi vielä huomaakaan. Tai itse sitä ei huomaa. Vertailin kyllä alkutilanteen ja nykyhetken kasvokuvia ja olihan niissä hieman eroa. Ehkä pääkoppa ei kuitenkaan muutosta vielä niin osaa huomata! No, uskon että kun pääsen lähemmäksi sataa kiloa, muutoksen huomaa itsekin selvemmin 😊

Eilen olin niin energiaa täynnä heti aamusta, että kävin 6 kilometrin kävelylenkillä. Matka taittui kuin itsekseen, eikä mikään paikkakaan kipeytynyt, ihme kyllä! Muutoin olen käveleskellyt 2-3 kilometriä päivässä: lounastauolla lyhyemmän lenkin ja iltasella hieman pidemmän. Lumitöistä on myös tullu melkolailla liikuntaa tänä talvena, kun lunta on tullut niin valtavasti. Uimaan tekisi kovasti mieli, mutta eipä se taida vielä hetkeen olla mahdollista tämän koronatilanteen vuoksi. Toivottavasti kohta alkaisi sen suhteen hellittää ja päästäisiin kaikki takaisin normaaliin arkeen harrastuksineen päivineen!

8 viikon startti -valmennuskin päättyi ja tästä eteenpäin olen sitten "omillani". Uskon että valmennuksen antamilla ruokaopeilla pärjään kyllä hyvin. Tässä taannoin oli hiukan hankala tilanne, kun olin luvannut lapsen synttäreiden kunniaksi heille pitsat, enkä ajatellut ollenkaan kuinka mahdottoman herkulliselta ne pitsat sitte tuoksuvat autossa kun niitä kotipaketissa kotiin roudattiin 🙈Väistin pitsahimot kuitenkin ja tein itselleni hiukan terveellisemmän annoksen. 

Mielitekoja ei muuten ole kauheasti ollut, makeanhimoa ei oikeastaan lainkaan. Hetkellisistä mieliteoistakin on päässyt aika nopeasti yli. Kaikista eniten olen tyytyväinen siihen, että iltamässäily on jäänyt kokonaan pois. Nykyisin syömme koko perhe yhdessä iltapalan ja se on kyllä kiva hetki illassa! 

Olen edelleen hieman äimistynyt, miten hirvittävän paljon kasviksia saa ostaa kaupasta joka kerta, kun siellä käy. Niitä kuluu siis todella paljon. Aika paljon uppoaa myös rahaakin niihin, mutta tietysti tämä talviaika vaikuttaa nyt hintaan. Sesonkiaikaan kauppalasku varmasti hiukan pienempi. Toisaalta, kyllä herkkuihin ja muuhun mättöönkin saa tosi paljon menemään rahaa. Ainakin jos sattuu himoitsemaan Ben&Jerrys -jätskejä 😁Varmaan, jos sallin itselleni jossain välissä herkuttelupäivän, ostan sitten juurikin tuota jätskiä. Pitää vain sitten tarkkaan harkita, mitä makua 😉

Käynti ravintoterapeutilla ja mietintöjä lihavuusleikkauksesta

Sain lähetteen ravintoterapeutille viime vuoden puolella ja nyt vihdoin sain aikaiseksi varata käynnin. Menin tapaamiseen aika avoimin mielin, mutta silti oli melkoinen yllätys kun käynnin pääteemaksi nousi ajatus lihavuusleikkauksesta. Ravintoterapeutti siis sitä ehdotti, sanoen että minun painollani ja painohistoriallani siitä voisi olla minulle apua. Tokihan asia ei niin yksinkertainen ole, että ravintoterapeutti sitä suosittelee ja sitten olenkin seuraavaksi leikkauspöydällä, vaan ensin on puolen vuoden seurantajakso, jossa ohjatusti pudotetaan painoa, lähete lääkäriltä, leikkaavan tahon päätös asiasta jne. Mutta tästä saisi ikään kuin pyörät pyörimään, jos niin haluan.

Olen joskus leikkausta itse mielessäni miettinyt, mutta en ole koskaan kysynyt lääkäreiltä, olisiko siihen mahdollisuutta. Minulla oli sellainen kuvitelma asiasta, että leikkausta joutuu pikemminkin "kerjäämään", kuin että sitä ehdotettaisiin. Ehkä ajat ovat sen suhteen muuttuneet, kun on saatu hyviä kokemuksia leikkauksen vaikutuksista?

Tiedän, että moni on saanut apua leikkauksesta, eikä se ole mikään "oikotie onneen". Jotenkin kuitenkin tuntuu, että haluaisin tämän kerran vielä kokeilla, josko onnistuisin ilman leikkausta. Päätöstä asiasta ei onneksi yhdessä yössä tarvitse tehdä. Minulle on varattu seuraava aika ravintoterapeutille huhtikuulle ja sitten katsellaan, mihin suuntaan paino on kehittynyt ja mitkä ovat tunnelmat leikkaukseen pyrkimisestä. 

Tällä hetkellä jotenkin pelottaa ajatus leikkauksesta itsessään ja myös se, että millaista elämä sitten leikkauksen jälkeen olisi. Voisi syödä ja juoda vain ihan minimaalisia annoksia aika pitkäänkin leikkauksen jälkeen, olisiko miten paljon kipuja.. joutuuko koko loppuelämän sitten syömään jotain lisäravinteita/vitamiineja jne.. Mielelläni kuulisin kokemuksia, jos olet käynyt leikkauksessa, tai jos harkitset sitä! Mitä hyviä/huonoja puolia näet siinä? En ole täysin asiaa vastaan, mutta enemmän vielä sen "ein" kannalla.

Pidän muuten nyt sitä puntaritaukoa, mitä jo yhdessä välissä yritin 😁Viimeksi kävin puntarilla viikko sitten, sen jälkeen tungin puntarin piiloon ja siellä pysyy nyt ainakin viikon vielä! Mukava juttu kuitenkin viime punnituksessa oli se, että pääsin vihdoin uudelle (sata)kymmenluvulle, eli paino 129,5kg 👌Toivottavasti suunta jatkuu alaspäin!

Uutta kymmenlukua lähestytään

Eilen oli taas virallinen punnituspäivä ja näyttää siltä että 130 kilon alitus alkaa olla jo lähellä 👍Eilinen vaakalukema 130,5 kg, vyötärönympärystä en nyt muistanut mitata. Iloinen olen tuloksesta! Päivitetty käppyrä vielä teidänkin katseltavaksi. Tää oli oikeastaan aika kiva juttu, tämä käppyrän tekeminen. Näkee konkreettisesti tuon edistymisen ja mitä kohti ollaan menossa. Eilen oli sellanen olo, että tuohon vaikean ylipainon rajaan on vielä tuskaisen pitkä matka (kun mietin päässäni pelkkiä kiloja), mutta kun tuota käppyrää katsoo, niin yli puolivälin ollaan jo alkutilanteesta laskien ja ei se niin kovin kaukaiselta näytäkään enää!

Mulla alkaa ehkä ajatukset kääntyä jo kesään päin, siinä mielessä että olen ajatellut miten mukava ensi kesänä on olla kun ei painoa enää ole niin älyttömän paljon. Voi olla hiukan

Punnitus nro 12

Noh, enhän minä malttanut olla käymättä puntarilla, vaikka niin suunnittelinkin.. Annettakoon tämä heikkous itselle anteeksi 😁 Painossa pudotusta edellisen viikon tulokseen -2,1 kg ja vyötärökin oli kaventunut edellisestä mittauksesta 4cm! 

Aika hurjalta tuntuu nyt tuo pudotus, kun viime viikolla olin aluksi hieman pettynyt siihen -700g tulokseen. Kokonaisuutta kuitenkin kun ajatteleen niin n. -1kg/vko on ollut pudotustahti. Luulen että se on ihan ok ja varmaan tasoittuu sitten jossain vaiheessa. Sinällään tuo minun kaavion tavoitepaino -käyrä ei ole kauhean realistinen. Tuskin kenelläkään paino putoaa noin tasaisesti, ja varsinkin nuo viimeiset kilot voivat olla tiukassakin. Edetään nyt kuitenkin kilo kerrallaan ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo, tavoitteitahan voi aina muokata!

Maltti olisi valttia, painonpudotuksessakin

11. viikon punnituspäivä oli eilen ja tuloksena -0,7 kg. Odotin hieman enemmän (koska mieleni on niin kärsimätön 😁 ) mutta hyvä näinkin! Itse asiassa sopiva painonpudotustahti taitaa olla enintään 0,5 - 1 kg viikossa, joten sitä peilaten tuohan on erinomainen tulos. Tässäpä päivitettyä käppyrää, joka löytyy myös tuolta Mittoja -sivulta.

Kuten näkyy, keltaista viivaa, eli siirtymistä BMI luokassa sairaalloisesta lihavuudesta vaikeaan ylipainoon, lähestytään 😊

Olen huomannut aiemminkin painoa pudottaessa, että kärsivällisyys ei ole parhaimpia puoliani. Ihailen niitä, jotka aidosti pystyvät riemuitsemaan pienestäkin pudotuksesta. Totuushan kuitenkin on, että niistä pienemmistäkin puroista syntyy suuri joki aikanaan. Pitäisi itsekin pyrkiä tuohon ajattelumalliin enemmän. 

Nyt viimeiset kaksi viikkoa on mennyt sikäli vähän huonoon suuntaan, että olen alkanut ravaamaan puntarilla vähän liiankin usein. Luulen että se aiheuttaa vain turhaa stressiä. Taidan ottaa tähän väliin sellaisen haasteen, etten käy viikon aikana puntarilla kuin punnituspäivänä. Voisi olla ihan hyvä kokeilla skipata koko punnituspäiväkin vaikka yhden viikon osalta ja ihmetellä tuloksia parin viikon päästä.

Olin kuitenkin eilen tosi iloinen, kun nykäisin päälleni paidan, jota en ihan hetkeen ollut käyttänyt ja se tuntui ihan eri tavalla löysältä kuin ennen. Konkreettinen todiste siitä, että jotain on tapahtunut!

Mukavaa viikkoa ja tsemppiä kaikille muillekin painoaan pudottaville!

Motivaatiopaita

Nyt kyllä tuli tehtyä sellainen niin kutsuttu heräteostos! Nettiä selaillessa sattui silmään mainos aivan i-ha-nas-ta neuleesta. Ja en vain voinut vastustaa kiusausta hankkia sitä. Eikä siinäkään mitään, mutta kun menin ja tilasin sen L -koossa 😳En nyt tiedä oliko ostoksessa oikeasti mitään järkeä, mutta jotenkin ajattelin että tilaan sen motivaatiopaidaksi. Jos kaikki sujuu edes jollain tapaa odotuksieni mukaan, minun pitäisi ensi syksynä olla sen kokoinen, että neule olisi sopiva. 

Onko sinulla mitään motivaatiovaatetta kaapissa jemmassa? Jotain sellaista, mikä joskus on mahtunut päälle ja mitä et vain ole raskinut heittää menemään ajatellen että kyllä se vielä joskus mahtuu? Mulla on yks sellainen paita. Se on kulkenut mukana vuodesta 2001, eli 20 vuotta jos nyt ihan laskemaan aletaan. Kuulostaa kyllä oikeastaan ihan pikkasen järjettömältä, nyt kun sen tässä tunnustaa 😁

Tuo kyseinen motivaatiopaita on kuitenkin sen verran pieni, että sen päälle mahtumiseen menee kauan aikaa. Näinpä sitten järkeilin, että eihän se käy, tarvitaan paita joka menee vähän aiemmin jo päälle. Kutsuttakoon siis tätä uutta hankintaani välimotivaatiopaidaksi! Lupaan ja vannon postaavani kuvan itsestäni kyseisessä paidassa, kun se joskus menee päälle!