Käynti ravintoterapeutilla ja mietintöjä lihavuusleikkauksesta

Sain lähetteen ravintoterapeutille viime vuoden puolella ja nyt vihdoin sain aikaiseksi varata käynnin. Menin tapaamiseen aika avoimin mielin, mutta silti oli melkoinen yllätys kun käynnin pääteemaksi nousi ajatus lihavuusleikkauksesta. Ravintoterapeutti siis sitä ehdotti, sanoen että minun painollani ja painohistoriallani siitä voisi olla minulle apua. Tokihan asia ei niin yksinkertainen ole, että ravintoterapeutti sitä suosittelee ja sitten olenkin seuraavaksi leikkauspöydällä, vaan ensin on puolen vuoden seurantajakso, jossa ohjatusti pudotetaan painoa, lähete lääkäriltä, leikkaavan tahon päätös asiasta jne. Mutta tästä saisi ikään kuin pyörät pyörimään, jos niin haluan.

Olen joskus leikkausta itse mielessäni miettinyt, mutta en ole koskaan kysynyt lääkäreiltä, olisiko siihen mahdollisuutta. Minulla oli sellainen kuvitelma asiasta, että leikkausta joutuu pikemminkin "kerjäämään", kuin että sitä ehdotettaisiin. Ehkä ajat ovat sen suhteen muuttuneet, kun on saatu hyviä kokemuksia leikkauksen vaikutuksista?

Tiedän, että moni on saanut apua leikkauksesta, eikä se ole mikään "oikotie onneen". Jotenkin kuitenkin tuntuu, että haluaisin tämän kerran vielä kokeilla, josko onnistuisin ilman leikkausta. Päätöstä asiasta ei onneksi yhdessä yössä tarvitse tehdä. Minulle on varattu seuraava aika ravintoterapeutille huhtikuulle ja sitten katsellaan, mihin suuntaan paino on kehittynyt ja mitkä ovat tunnelmat leikkaukseen pyrkimisestä. 

Tällä hetkellä jotenkin pelottaa ajatus leikkauksesta itsessään ja myös se, että millaista elämä sitten leikkauksen jälkeen olisi. Voisi syödä ja juoda vain ihan minimaalisia annoksia aika pitkäänkin leikkauksen jälkeen, olisiko miten paljon kipuja.. joutuuko koko loppuelämän sitten syömään jotain lisäravinteita/vitamiineja jne.. Mielelläni kuulisin kokemuksia, jos olet käynyt leikkauksessa, tai jos harkitset sitä! Mitä hyviä/huonoja puolia näet siinä? En ole täysin asiaa vastaan, mutta enemmän vielä sen "ein" kannalla.

Pidän muuten nyt sitä puntaritaukoa, mitä jo yhdessä välissä yritin 😁Viimeksi kävin puntarilla viikko sitten, sen jälkeen tungin puntarin piiloon ja siellä pysyy nyt ainakin viikon vielä! Mukava juttu kuitenkin viime punnituksessa oli se, että pääsin vihdoin uudelle (sata)kymmenluvulle, eli paino 129,5kg 👌Toivottavasti suunta jatkuu alaspäin!

Uutta kymmenlukua lähestytään

Eilen oli taas virallinen punnituspäivä ja näyttää siltä että 130 kilon alitus alkaa olla jo lähellä 👍Eilinen vaakalukema 130,5 kg, vyötärönympärystä en nyt muistanut mitata. Iloinen olen tuloksesta! Päivitetty käppyrä vielä teidänkin katseltavaksi. Tää oli oikeastaan aika kiva juttu, tämä käppyrän tekeminen. Näkee konkreettisesti tuon edistymisen ja mitä kohti ollaan menossa. Eilen oli sellanen olo, että tuohon vaikean ylipainon rajaan on vielä tuskaisen pitkä matka (kun mietin päässäni pelkkiä kiloja), mutta kun tuota käppyrää katsoo, niin yli puolivälin ollaan jo alkutilanteesta laskien ja ei se niin kovin kaukaiselta näytäkään enää!

Mulla alkaa ehkä ajatukset kääntyä jo kesään päin, siinä mielessä että olen ajatellut miten mukava ensi kesänä on olla kun ei painoa enää ole niin älyttömän paljon. Voi olla hiukan

Punnitus nro 12

Noh, enhän minä malttanut olla käymättä puntarilla, vaikka niin suunnittelinkin.. Annettakoon tämä heikkous itselle anteeksi 😁 Painossa pudotusta edellisen viikon tulokseen -2,1 kg ja vyötärökin oli kaventunut edellisestä mittauksesta 4cm! 

Aika hurjalta tuntuu nyt tuo pudotus, kun viime viikolla olin aluksi hieman pettynyt siihen -700g tulokseen. Kokonaisuutta kuitenkin kun ajatteleen niin n. -1kg/vko on ollut pudotustahti. Luulen että se on ihan ok ja varmaan tasoittuu sitten jossain vaiheessa. Sinällään tuo minun kaavion tavoitepaino -käyrä ei ole kauhean realistinen. Tuskin kenelläkään paino putoaa noin tasaisesti, ja varsinkin nuo viimeiset kilot voivat olla tiukassakin. Edetään nyt kuitenkin kilo kerrallaan ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo, tavoitteitahan voi aina muokata!