Uutta kymmenlukua lähestytään

Eilen oli taas virallinen punnituspäivä ja näyttää siltä että 130 kilon alitus alkaa olla jo lähellä 👍Eilinen vaakalukema 130,5 kg, vyötärönympärystä en nyt muistanut mitata. Iloinen olen tuloksesta! Päivitetty käppyrä vielä teidänkin katseltavaksi. Tää oli oikeastaan aika kiva juttu, tämä käppyrän tekeminen. Näkee konkreettisesti tuon edistymisen ja mitä kohti ollaan menossa. Eilen oli sellanen olo, että tuohon vaikean ylipainon rajaan on vielä tuskaisen pitkä matka (kun mietin päässäni pelkkiä kiloja), mutta kun tuota käppyrää katsoo, niin yli puolivälin ollaan jo alkutilanteesta laskien ja ei se niin kovin kaukaiselta näytäkään enää!




Mulla alkaa ehkä ajatukset kääntyä jo kesään päin, siinä mielessä että olen ajatellut miten mukava ensi kesänä on olla kun ei painoa enää ole niin älyttömän paljon. Voi olla hiukan helpompaa tukalilla hellekeleillä, paremmin ehkä löytää sopivaa kesävaatetta, uimarannalla ei niin paljon hävetä oma ulkonäkö jne. Aivot jo raksuttaa myös kesän grillijuttuja ja mitä kaikkea terveellistä grillattavaa sitä sitten voisi väsäillä! Osittain olen miettinyt myös syksyä, koska tykkään ihan hirveästi sienestää. Viime syksy oli vähän vaikea sienimetsällä; tuntui että hengästyi pienestäkin kävelystä, kyykkiminen oli aika hankalaa jne. Olisi ihan mahtava, jos ensi syksynä voisi erilaisella energialla lähteä sienestämään, eikä jatkuva puuskutus haittaisi tunnelmaa.

Tunteiden osalta nämä viimeiset viikot ovat olleen yhtä vuoristorataa. Saatan välillä pillahtaa itkuun ihan vain pelkästä ilosta ja ehkä osittain myös helpotuksesta. En voi jotenkin käsittää, että tämä onnistuu ja olen niin iloinen että sain kimmokkeen ryhtyä toimeen. Nyt kun mietin omia viime syksyn (ja oikeastaan viimeisten vuosien) tunnelmia, olin jotenkin todella epätoivoiselta tuntuvassa tilanteessa. En nähnyt siitä mitään ulospääsyä ja se veti mielen entistä matalammaksi. Painoa on vieläkin todella paljon, mutta enää olo ei ole epätoivoinen, surullinen tai lannistunut. Olen osannut iloita niistä pudotetuista kiloista ja keskittyä tämän hetken hyvään oloon. Alussa edessä oleva suuri urakka tuntui vähän lohduttomalta, mutta nyt olen osittain päässyt siitäkin ajatuksesta yli ja mietin tavoitteita aidosti hieman pienemmissä erissä. Olen niin onnellinen, että päätin lähteä tähän elämäntapamuutokseen!

2 kommenttia:

  1. Minun piti tulla vielä hehkuttamaan tuota sinun kasvishässäkän ohjetta. Siitä on tullut meille ihan jokapäiväistä ruokaa. Ihan huippua kyllä. Jotain protskua kaveriksi ja siinä on lounas hoidettu. Harmi vaan, että lapset eivät vielä ole uskaltautuneet syömään :)

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa! :) Mä oon kans tykänny siitä ja teen aika usein. Meillä lapsetki on syöneet, tosin ovat aika ennakkoluulottomia syömisten suhteen. Keltähän lie perineet hyvän ruokahalun.. :D

    VastaaPoista