Äh, pitikin avata Facebook eilen! Eksyin lukemaan eräästä isohkosta Facebook -ryhmästä postausta, jossa käsiteltiin kehopositiivisuutta. Olisihan se pitänyt arvata, että koko kehopositiivisuus on ymmärretty täysin väärin ja kommenteista ei tule kuin paha mieli. Sanat "ylipainon ihannointi", "ällöttävät läskit", "sairasta", "kuvottavaa" sen kun vilisivät keskustelussa ja taas tuli todettua, kuinka ihmiset ovat ilkeitä. Jostain syystä joku, tai aika monetkin ilmeisesti, ovat saaneet päähänsä, että kehopositiivisuus olisi jollain tapaa ylipainon ihannointia. Minusta syömishäiriöliiton sivulla on kivasti selitetty mitä se oikeasti tarkoittaa https://syomishairioliitto.fi/artikkelit/kehopositiivisuus-on-tasa-arvo-ja-ihmisoikeuskysymys
Myönnän, että jonnekin sielun sisimpään sopukkaan sattui, kun luin ilkeitä kommentteja sairaalloisen lihavista ihmisistä. Jotenkin ajattelen, että somekeskusteluissa tulevat esille ne ihmisten todelliset mielipiteet ja ajatukset, kun niitä voidaan laukoa tuntemattomille ihmisille. Olen aika varma, että se someryhmän Pirjokaan ei minulle päin naamaa kertoisi miten hirveästi häntä ällöttävä lihavat ihmiset, mutta somessa se on helppo sanoa.
Tämä joskus vaivaa omaa mieltä: kuinkahan moni tutuistani, tai vaikkapa vain ohikulkevista ihmisistä ajattelee minusta sisimmissään noin? Lihavahan erottuu joukosta aina, oltiin sitten missä hyvänsä.
Olen matkalla kohti hoikempaa minää, mutta kadulla vastaantulevalle Pertille olen edelleen se "sairaalloisen läski ällötys". Random vastaantulijan mielipiteillä ei nyt sinällään ole väliäkään. Saahan Pertti ajatella mitä ajattelee, se hänelle suotakoon. Mutta entäpä jos Pertti olisikin esimerkiksi minua hoitava lääkäri, tai muu henkilö jonka asenteilla on merkitystä sille minkälaista kohtelua saan osakseni? Esimerkiksi työelämä vaikuttaa kohtelevan ylipainoisia eri tavalla, kuin normaalipainoisia. Tässä yksi uutinen aiheeseen liittyen Mitä enemmän ylipainoa, sitä vähemmän palkkaa, kertoo tutkimus – Moni lukija on huomannut saman: "Olen työpaikallani persona non grata"
Itse en ole koskaan työelämässä törmännyt syrjintään painoni vuoksi, mutta esim. lääkärissä olen kokenut vähättelyä. Siitä on seurannut se, etten kovin mielelläni enää käy lääkärissä, ellei ole aivan pakko. Jossain vaiheessa tuntui, että vaikka olisin käynyt näyttämässä syylää nenäni päässä, olisin senkin itse aiheuttanut lihavuudellani. Kuinka siis kehtaankaan valittaa!? Huvittavinta asiassa kuitenkin on se, ettei yksikään lääkäri ikinä ole kysynyt minulta, haluaisinko laihtua ja tarvitsisinko siihen jotain apua.
Toivon todella, että jokainen ihminen tulisi arvostetuksi juuri sellaisena kuin on, eivätkä ulkoiset seikat vaikuttaisi siihen miten heitä kohdellaan! Peace and love 💜
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti