Usean sairaalloisesti ylipainoisen ihmisen kuulee kertovan, että he ovat kamppailleet ylipainonsa kanssa koko elämänsä ajan. Niin myös minun. Voisin kertoa lapsuuden ja murrosiän ylipainotraumoista, ensimmäisestä onnistuneesta painonpudotuksesta ja sitä seuranneista onnen ja autuuden vuosista. Siitä, miten paino pikkuhiljaa alkoi hiipiä takaisin, miten kadotin ilon liikunnasta ja vaivuin vuosi vuodelta syvemmälle ylipainon suohon. Miten, kuin huomaamatta, seison yhtäkkiä tässä, 145 kiloisena naisena ja mietin mitä helvettiä oikein tapahtui? Mietin, milloin minusta oikeastaan tuli tällainen ja miksi? Ja ennen kaikkea, miten ihmeessä pääsen tästä tilanteesta pois?
En kuitenkaan aloita lapsuudesta ja siitä, mitä kaikkea on tapahtunut ennen tätä päivää. Aloitan tästä hetkestä ja siitä, miten aion muuttaa elämääni. Olen lähes nelikymppinen, perheellinen nainen. Olen sairaalloisen ylipainoinen. Arkea vaikeuttavan, ahdistavan ja ällöttävän ylipainoinen. Enkä halua enää olla. Painoindeksilaskuri kertoi painoindeksini olevan 47,3. Tähän päästään pituudella 175 cm + painolla 145 kg. Näitä järisyttäviä lukemia enemmän minua häiritsee oma peilikuva ja se, miten paljon näin massiivinen ylipaino häiritsee ihan normaalia arkea. Ehkä kerron näistä asioista lisää tulevissa postauksissa.
Olen päättänyt tehdä asialle "jotain". Jotain tarkoittaa ruokailutottumusten muuttamista ja liikunnan aloittamista. Olisin voinut sanoa lisäämistä, mutta totuushan on se, että en normaalisti liiku lainkaan. En siis ollenkaan, piste. Kun ensin istun työpäivän ajan koneen ääressä kuin tatti, on siitä hyvä jatkaa sohvalla/sängyllä makoillen ja Netflixiä tuijottaen loppuilta. Kuka hullu nyt lenkille lähtisi? Etäisesti muistan, että minä...joskus kauan aikaa sitten. Ja että se oli mukavaa.
Aloitan blogin, jotta voin purkaa tuntoja tänne matkani varrelta. Eikä sekään haittaa, jos joku samassa tilanteessa oleva tänne eksyy ja voimme yhdessä valaa uskoa toisiimme. Totuushan on, että kun pudotettavaa painoa on 70 kiloa (tällä pudotuksella pääsisi BMI:ssä normaalipainoon), on edessä pitkä ja kivikkoinen tie. Voisin sanoa, että epätoivoinen, mutta en sano. Haluan uskoa, että tällä kertaa tämä onnistuu.
Tervetuloa seuraamaan blogia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti