Tänään oli oikein tyypillinen maanantai. Heti aamusta kaikki alkoi lipua kohti katastrofia.. lapset huutaa ja itkee kun pitää niin aikaisin herätä, itsellä armoton väsymys mutta noustava on. Työhommissa heti sata lasissa ja niinhän siinä taas kävi, että aamupala jäi välistä.
Miksi se aamupala on niin hankala syödä? Heräämisen jälkeen oksettaa ajatuskin mistä tahansa ruuasta. Ainut mitä suu ottaa vastaan on kahvi.. Parin tunnin päästä heräämisestä voisin jo jotain syödäkin, mutta monesti huomaan että on jo lounasaika, kun lopulta jotain ruokaa suuhuni laitan. Kuvissa aamupalat näyttävät aina niin houkuttelen herkullisilta.. Miksi aamupalaa ei kuitenkaan tee mieli aamulla? Voiko siihen jotenkin totutella ja jos niin miten? Vinkkejä helpoista ja maistuvista aamupaloista otetaan vastaan!
Työpäivän jälkeen olin ihan puhki ja kuitti, mutta ponnistauduin kävelylle kuitenkin. Täytyy myöntää, että kyllä se piristi mieltä. Olisi tosi ihanaa, jos löytäisin jälleen liikunnan riemun. Muistan etäisesti ajat, jolloin olin menossa milloin mihinkin jumppaan ja jos ei muuta tekemistä ollut, kävin huitaisemassa muutaman kilometrin kävely/hölkkälenkin, vaikka olinkin jo lenkkeilyt sinä päivänä. Oi niitä aikoja! Mulla yhtenä suurena haaveena olisi juokseminen. Se on jotenkin ihanan vapauttavaa! Tällä painolla se ei kuitenkaan ole mitenkään järkevää, mutta ehkä jonain päivänä vielä!
Eilen tuli myös mieleen, että olisikohan kiva idea tehdä jonkinlainen tavoiteaikataulu ja seurata sen avulla edistymistä? Olen aina tykännyt värkätä taulukoiden ja käppyröiden kanssa, joten sopisi se varmaan tähänkin. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! Eiköhän se arki tästä taas lähde rullaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti